Uusi elämä pienen pojan äitinä toi tullessaan muutosta ns. tietokone-elämääni, reaalielämä vei mennessään. Avaan koneen harvoin, mutta yleensä jollain tarkoituksella. Useasti tarkoituksena on maksaa laskuja, harmillista, eikö? Nyt melkein 10 kuukauden luovan blogitauon jälkeen alkaa aivonystyröissäni olla liian paljon kuormittavia ajatuksia, joten eiköhän ole jo aika purkaa niitä tänne "toisen elämäni" sivuille.
Kesän kuluessa näin usein yöllä unia keskeneräisestä pihamaastamme. Monena päivänä unia sitten mietin, selailin kirjoja ja piirtelin. Usein apunani oli pieni pojan viikarimme, joka jo pienestä lähtien on tutustunut äidin puutarhakirjallisuuteen hyvin läheltä. Voinkin kertoa hänelle tulevaisuudessa miten "hyödyllistä" apua häneltä sain, kun kirja sulkeutui nenäni edessä tai avautui juuri sellaiselta kohdalta, mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi.
Nyt talven lähestyessä, olen saanut jo nauttia hieman käden jäljistäni, joilla olen saanut etupihan näyttämään jo melkein sellaiselta kuin unissani sen näin. Odottelen vielä lämpimiä ilmoja, jotta saisin loput sipulikasvit maahan. Odottaa kyllä muutama pensaskin vielä purkeissaan, josko pääsisivät omille paikoilleen. Valeeseen ne nyt ainakin pääsevät talveksi.
Uniini on päässyt myös enenevissä määrin kaikki ne käsityöt, joita haluaisin toteuttaa. Joitain olen jo toteuttanut ja saattekin tutustua niihin ihan lähiaikoina, kun vain saan ne ladatuksi tänne asti. Hyvää loppusyksyn jatkoa ja talven odotusta!
Kesän kuluessa näin usein yöllä unia keskeneräisestä pihamaastamme. Monena päivänä unia sitten mietin, selailin kirjoja ja piirtelin. Usein apunani oli pieni pojan viikarimme, joka jo pienestä lähtien on tutustunut äidin puutarhakirjallisuuteen hyvin läheltä. Voinkin kertoa hänelle tulevaisuudessa miten "hyödyllistä" apua häneltä sain, kun kirja sulkeutui nenäni edessä tai avautui juuri sellaiselta kohdalta, mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi.
Nyt talven lähestyessä, olen saanut jo nauttia hieman käden jäljistäni, joilla olen saanut etupihan näyttämään jo melkein sellaiselta kuin unissani sen näin. Odottelen vielä lämpimiä ilmoja, jotta saisin loput sipulikasvit maahan. Odottaa kyllä muutama pensaskin vielä purkeissaan, josko pääsisivät omille paikoilleen. Valeeseen ne nyt ainakin pääsevät talveksi.
Uniini on päässyt myös enenevissä määrin kaikki ne käsityöt, joita haluaisin toteuttaa. Joitain olen jo toteuttanut ja saattekin tutustua niihin ihan lähiaikoina, kun vain saan ne ladatuksi tänne asti. Hyvää loppusyksyn jatkoa ja talven odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti