Farkkujen tuhoamisvietti nro 1

Elokuussa ilmestynyt Suuri Käsityö -lehti herätti minussa farkkujen tuhoamisvietin ihanilla ohjeillaan. 

Olenkin säästänyt käytöstä poistettuja farkkuja ja miettinyt, mitä kivaa niistä taikoisin. 

No nyt tiedän!

Lehden inspiroimana syntyi ensimmäinen koiratyyny ystäväni vuoden ikäiselle pojalle. 

Aivan ihana lahjaidea, eikös? Ainakin pojan äiti tykkäsi! 

1. koira edestä ja takaa.

Eikä tässä vielä kaikki! Sukulaiset ja tuttavat lahjoittivat lisää farkkuja minulle, joten koiria alkoi syntyä lisää. Tämä seuraava kaveri muutti kaksivuotiaan pojan hoiviin muutama päivä sitten.

 

2. koira edestä ja takaa.

Nämä ovat mielestäni tämän vuoden hauskin lahjaoivallus ystävieni pienille vauva- ja taaperoikäisille lapsille. Muutamat tulevat saamaan joulupukin kontissa tällaiset kaverit itselleen, joten minulla tekemistä riittää. 

Onneksi nämä ovat helppoja ja nopeita tehdä. Parasta kuitenkin, että kierrätys toimii hyvin näissä, sillä sisuksiin olen käyttänyt vanhojen tyynyjen vanua, joten pääsen niistäkin samalla eroon. 

Olen ideoinut myös muita farkkuleluja yms. niistä jatkossa lisää ;-)

Noin 10 kuukauden luova tauko blogista

Uusi elämä pienen pojan äitinä toi tullessaan muutosta ns. tietokone-elämääni, reaalielämä vei mennessään.  Avaan koneen harvoin, mutta yleensä jollain tarkoituksella. Useasti tarkoituksena on maksaa laskuja, harmillista, eikö? Nyt melkein 10 kuukauden luovan blogitauon jälkeen alkaa aivonystyröissäni olla liian paljon kuormittavia ajatuksia, joten eiköhän ole jo aika purkaa niitä tänne "toisen elämäni" sivuille.

Kesän kuluessa näin usein yöllä unia keskeneräisestä pihamaastamme. Monena päivänä unia sitten mietin, selailin kirjoja ja piirtelin. Usein apunani oli pieni pojan viikarimme, joka jo pienestä lähtien on tutustunut äidin puutarhakirjallisuuteen hyvin läheltä. Voinkin kertoa hänelle tulevaisuudessa miten "hyödyllistä" apua häneltä sain, kun kirja sulkeutui nenäni edessä tai avautui juuri sellaiselta kohdalta, mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi.

Nyt talven lähestyessä, olen saanut jo nauttia hieman käden jäljistäni, joilla olen saanut etupihan näyttämään jo melkein sellaiselta kuin unissani sen näin. Odottelen vielä lämpimiä ilmoja, jotta saisin loput sipulikasvit maahan. Odottaa kyllä muutama pensaskin vielä purkeissaan, josko pääsisivät omille paikoilleen. Valeeseen ne nyt ainakin pääsevät talveksi.

Uniini on päässyt myös enenevissä määrin kaikki ne käsityöt, joita haluaisin toteuttaa. Joitain olen jo toteuttanut ja saattekin tutustua niihin ihan lähiaikoina, kun vain saan ne ladatuksi tänne asti. Hyvää loppusyksyn jatkoa ja talven odotusta!